Siirry pääsisältöön

PESUPÄIVÄ


KOLMIKON PESUPÄIVÄ


Karvaiset toverit pääsivät jokavuotiselle kevätpesulle, tämä traditio käydään perinteisesti kerran vuodessa läpi koko lauman voimin. Muutoin pesukerrat ovat harvassa vatsanalusta ja tassuja lukuunottamatta eli tarpeen mukaan. Laumamme karvaisin koira eli Sälli oli selvästi eniten pesun tarpeessa, sillä sen turkki on iän ja kastraation summana melko massiivinen ja vaati eniten "pientä pintaremonttia". Turkinhoitotuotteet valikoituvat siis sen karvanlaatua mukaillen.

Pesutoimenpiteen alkoivat pienen valkoisen karvaamisella, sillä tikkuturkin pohjavilla (kyllä vain) alkaa varista kuin kuusenneulaset joulun jälkeen. Käteväksi karvaajaksi valikoitui hollantilaisia ystäviämme silmällä pitäen hankittu Furminaattori pitkäkarvaisille koirille. Neron turkista tuli jälleen miellyttävän tuntuinen, eikä jokaisen silittelykerran jälkeen tarvinnut lähteä kopistelemaan omia vaatteita ulos pienten valkoisten piikkien vuoksi. Holskut pääsivät myös harjattaviksi, mutta Furminaattori tuntui niiden turkkiin liian raastavalta, joten käsittelin ne perinteisesti karstaa ja kampaa hyödyntämällä. Ruusa ei osoittanut merkkejä liiemmälti karvojen irtoamisesta, mutta Sällissä oli työstämistä. Sen vatsanalusta en lähtenyt ennen pesua edes suuremmalti käsittelemään sillä se oli niin huovuttunut, että se ei olisi ollut koiralle miellyttävää.

Havainnollistaakseni tätä historiallista ja osittain myös pyhää pesuhetkeä ajattelin näpsäistä kuvat koirista ennen ja jälkeen operaation, mutta kuten arvata saattaa asia ei ollut aivan yksinkertainen. Tehtävässä oli ainakin kolme muuttujaa.



ENNEN:


Ruusa aka korvahapsu

Sälli aka mr Puudeli

Nero aka tikkuturkki

Koirat olivat päässeet pitkälle lenkille pesua edeltävästi ja päivä oli aurinkoinen. Ilmassa tuoksui kuiva, silmiähivelevä hiekka - tämä on varma kevään merkki! Lisäksi lenkillä oli tavaton määrä muita lenkkeilijöitä, sekin laskettaneen kevään merkiksi ;) Ensimmäisenä pesupisteelle saapui Nero, jonka huumori ei ollut meinannut riittää edes valokuvaukseen. Pesuilla se malttoi silti olla, koska vesi lämmitti lenkin aikana hieman viilenneitä pieniä tassuja. Perinteiseen tyyliin Nero sai pesun jälkeen hepulit ja juoksenteli olohuonetta ympäri säeistäen rytmikkäästi haukkuen edestakaisin suuntautuvaa säntäilyään. Kuivausoperaatio sen osalta suoritettiin pyyhekuivauksella. Kuivattelun jälkeen seuraavat näköhavainnot laumamme nestorista tapahtuivat iltalenkkiä edeltävästi, sillä vanhat koirat tarvitsevat kuulemma paljon unta.

Alkulämmittelyjen jälkeen vuorossa olivat hollantilaiset. Kieltämättä hieman kuumottava urakka oli vasta alkamaisillaan. Ruusa on onneksi sellainen vesipeto, että sitä ei tarvitse houkutella pesuille. Ennemminkin sen saaminen suihkusta pois on haasteellisempaa. Sen pesemiseen kului sopivasti aikaa ja energiaa. Uskon sillä olleen hillittömän hauskaa sen säntäillessä pitkin kylpyhuonetta karanneen vesiletkun perässä. Pääasia, että kaikki osapuolet viihtyivät. Nopean kuivattelun jälkeen se sai päälleen manttelin siksi aikaa, että saan Sällin pestyä, jotta voin aloittaa yhteisen kuivausurakan.

Iltapäivän suuroperaatio oli käsillä. Sälli siirtyi kylpyhuoneseen pahaa-aavistamattomana. Nähdessään suihkun se tuumasi, että on isomies, eikä halua lähteä moiseen akkojen hömpötykseen. Sain raahattua Sällin lopulta suihkun alle ja sen turkin kastelemiseen olisi tarvittu vähintään useita satoja litroja vettä (vesilaskua odotellessa). Päädyin pesemään Sällin kolmessa osassa, jotta se ei tuntisi hukkuvansa ja painuvansa kasaan kastuneen turkkinsa kanssa. Itseasiassa tämä oli loistava idea, sillä pestylle alueelle sain hoitoaineen vaikuttamaan pestessäni seuraavaa kohtaa. Paheksunnan määrä oli käsin kosketaltavissa edettyäni Sällin päästä kohti takaosaa. Seuraavien minuuttien aikana hyvä omistajuuteni oli kovassa koetuksessa. Rankan urakan jälkeen suoristin selkäni, sillä olin kyyristellyt lähes klonkkumaisessa asennossa jo jälkimmäisen janterin kohdalla lähemmäs 45 pitkääkin pidempää minuuttia. Alaselkää vihmoi ja takareidet olivat tulessa. Koirien pesu-urakka oli silti suoritettu ja enää edessä häämötti karvakaksikon föönaus.

Amatöörimäisen pesu-urakan jälkeen seurasi yhä amatöörimäisempi kuivaussessio. Ruusa suhtautui hyvin varauksellisesti hiustenkuivaajaan, onhan se usein omistajaa turhauttanut omia hiuksia föönatessa. Täytyy kyllä todeta, että tämän föönauskeikan jälkeen omat hiukset tuntuvat niin paljon helpommilta! Ruusa alkujähmeyden jälkeen antoi upeasti föönata itsensä ja miten kauniin kuohkea sen turkista tulikaan. Harmittaa näin jälkikäteen, että en hoksannut ottaa siitä kuvaa samantien, sillä se näytti lähes täydelliseltä pitkäkarvaiselta :D Hyvin nukutun yön jälkeen sen turkki oli jo painunut kasaan ja näytti siltä, että sille ei koskaan mitään olisi tehtykään. Yhtä ilottelua tämä koiran omistaminen.

Jos Sällin pesemiseen kului aikaa, voidaan kertoa se muutamalla numerolla päästäksemme aikaan, joka kului sen kuivaamiseen. Luovuin föönauksesta ajan lähennellessä muutamaa tuntia. Lähes kuiva sen turkista tuli, mutta annoin lopulta ajan tehdä tehtävänsä. Sälli lienee olleen ainakin yhtä tyytyväinen tähän ratkaisuun, sillä se painui nukkumaan samantien. Taisimme kaikki uupua pesupäivän koettelemuksista, sillä ilta sujui rauhallisissa merkeissä kukin omilla tahoillaan :)

Seuraavan päivän aamu valkeni harmaana ja jälkeen -kuvaus siirtyi pitkälle päivään. Lopulta saimme ajoittain aurinkoa kehiin. Neroa ei kiinnostanut edelleenkään toimia kuvattavana ja näin ollen siitä ei ole pesun jälkeistä kuvaa. Kerrottakoon, että pieni valkoinen on nyt kauttaaltaan valkoinen. Sen kainaloissa ei ole tummia jälkiä ja karva tuntuu miellyttävältä, kunhan silittää myötäkarvaan ;) Sälli osoitti mieltään koko kuluvan päivän ja esiintyi hyvin vastentahtoisesti. Tässä he silti ovat - pesupäivästä selvinneet kolm..kaksi koiraani. Nero naurakoon taustajoukoissa partaansa, tämä kostetaan vielä!

JÄLKEEN:

Ruusa aka fiinineiti

Sälli aka riikinkukko

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MH-luonnekuvaus

MATKA MH-LUONNEKUVAUKSEEN Torstai 21.4. Viimehetken valmistumisena Ruusa pääsi käymään fysioterapeutin käsittelyssä. Teemana takapään lihaksiston rentouttaminen juoksujen jälkeen. Tämä toteutui loistavassa aikataulussa MH-luonnekuvausta ajatellen. Oikeastaan koko keväänvyyhti toteutui paremmin kun MH-luonnekuvaus siirtyi toukokuulta ja järjestyi näinkin pian.  Perjantai 22.4. Team Pussipirujen matka kohti Joensuun MH-luonnekuvausta alkoi täpötäydessä bussissa, jossa pisin odotus keskustassa liikennevaloissa oli jopa seitsemän (7) minuuttia! Ihmisjoukon kärsivällisyys oli kortilla ja saimme seurata monia argumentteja liikenteen sujuvuudesta, joita kanssa matkustajat vaihtoivat kuskin kanssa. Syytönhän toki hän tilanteeseen oli. Bussista hyppäsimme rautatieasemalle odottamaan junaa täydessä varustuksessa. Mukana siis rutkasti lämmintä vaatetta ja kevythäkki. Junaan noustessa jouduimme jäämään ihmispaljouteen jonottamaan, sillä junassa meille valkeni, että juna on ollut loppuu

VUOSI 2020

Nähtävästi tänne blogiin tulee kirjoitettua harvakseltaan, mikä osittain selittää miksi puhelimeni on aina tukossa purkamattomista videoista ja kuvista. Tänävuonna lienee aiheellista ottaa tavaksi tyhjentää puhelimen sisältö edes kuukausittain. Näin tammikuun lopulla on hyvä aika istua kauniina tammikuisena päivänä tietokoneen ääreen ja koota yhteen viime vuosi. Etenkin jos on sattunut ärsyttämään jalan niin kipeäksi, että käveleminen saati juokseminen ei tule kysymykseenkään. TAMMIKUU Ruusa oli ehtinyt mammaloman jälkeen treenata aktiivisemmin reilun kuukauden verran. Lisäksi hurahdettiin Rally-tokoon. Kuukauden paras päivä oli kuitenkin 25.1. kun osallistuttiin Mia Laamasen luennolle ja ratatreeniin. Rufus oli vielä tokoryhmässä, jossa tehtiin perusteita.  - 19.1. Rufuksen viimeiset pentunäyttelyt. 11.1. talkoilin Rally-toko kisoissa. 12.1. Senni Huotari tuli pitämään juoksarikoulutusta, jossa olin kuuntelemassa. Aika mahtava päivä täyttää pyöreitä! Ikäkriisi katosi onneksi samantien

AJATTELU

Olin tuikitavallisella koiralenkillä lähimetsässä ja törmäsin tähän näkymään. Aurinko valaisi polkua, joka kaartuu petäjän jälkeen vasemmalle, ympäröivä ryteikkö naamioituu taustalle. Tästä näkymästä tuli mieleeni 10.2.2019 valmennusryhmän (VAU 2018-2019) psyykkarin Mari Mäkelän luento "Oppiminen, muisti - AJATTELU". Olen paininut jo vuosia harrastusrintamalla mentaalipuolen (motivaatio) ongelmien kanssa, koska vaadin itseltäni liikaa: analysoin ja näpertelen, en pääse eteenpäin. Toisinaan kokonaisuuksien hahmottaminen on ollut haastavaa, mutta lopulta se suurin yksittäinen tekijä on keskeneräisyys . Kun koira ei osaa eli sille ei opeta esimerkiksi kontaktiesteitä, ei tarvitse kilpailla - kun ei kilpaile, ei voi epäonnistua . Tämän ketjun kiinni saaminen oli työn ja tuskan takana. Tätäkin tekstiä kirjoitan sydänverellä, tiedostaen sen olevan askel oikeaan suuntaan.  Itsensä kritiikille altistaminen, kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu, erittäin hankalia aiheita tällä