Siirry pääsisältöön

Tekstit

VUOSI 2020

Nähtävästi tänne blogiin tulee kirjoitettua harvakseltaan, mikä osittain selittää miksi puhelimeni on aina tukossa purkamattomista videoista ja kuvista. Tänävuonna lienee aiheellista ottaa tavaksi tyhjentää puhelimen sisältö edes kuukausittain. Näin tammikuun lopulla on hyvä aika istua kauniina tammikuisena päivänä tietokoneen ääreen ja koota yhteen viime vuosi. Etenkin jos on sattunut ärsyttämään jalan niin kipeäksi, että käveleminen saati juokseminen ei tule kysymykseenkään. TAMMIKUU Ruusa oli ehtinyt mammaloman jälkeen treenata aktiivisemmin reilun kuukauden verran. Lisäksi hurahdettiin Rally-tokoon. Kuukauden paras päivä oli kuitenkin 25.1. kun osallistuttiin Mia Laamasen luennolle ja ratatreeniin. Rufus oli vielä tokoryhmässä, jossa tehtiin perusteita.  - 19.1. Rufuksen viimeiset pentunäyttelyt. 11.1. talkoilin Rally-toko kisoissa. 12.1. Senni Huotari tuli pitämään juoksarikoulutusta, jossa olin kuuntelemassa. Aika mahtava päivä täyttää pyöreitä! Ikäkriisi katosi onneksi samantien
Uusimmat tekstit

Agility unelmiii

Juhannuksen olen selaillut vanhoja treenivideoita. Ajatuksena oli koostaa video meidän pienen pienestä puomiprojektista, koska A-esteprojekti on turhan extreme esiteltäväksi ja keinua ei COVID-19 muodostaman tauon jälkeen olla juurikaan tehty. Kepit ottivat aikamoisen askeleen taaksepäin tauon myötä ja tästä on täysin itsensä syyttäminen, tauolla olisi hyvin voinut tehdä nimenomaan juuri keppejä. Toisaalta molempien kropat (sekä Ruusan että minun) tuntuivat olevan levon tarpeessa huhti-toukokuun kuntokuurin jälkeen. Opintovapaalta töihin paluu vei kahdeksi viikoksi täysin voimat. Kesäkuun alusta päästiin treenihallille asti, esteille . VAU valmennusryhmän 2018-2019 myötä saatiin hirmuisesti asioita eteenpäin, vaikka pieni ihmismieli olisi halunnut nähdä isompaa edistystä. Etenkin keväällä 2019 oltiin hyvässä kunnossa ja vauhti oli ihan omaa luokkaa pitkäaskelisille hiippailijoille. Tuon vuoden touko-heinäkuun treenit ovat olleet silmälle iloksi, myös näin jälkeenpäin katsottuna. He

AJATTELU

Olin tuikitavallisella koiralenkillä lähimetsässä ja törmäsin tähän näkymään. Aurinko valaisi polkua, joka kaartuu petäjän jälkeen vasemmalle, ympäröivä ryteikkö naamioituu taustalle. Tästä näkymästä tuli mieleeni 10.2.2019 valmennusryhmän (VAU 2018-2019) psyykkarin Mari Mäkelän luento "Oppiminen, muisti - AJATTELU". Olen paininut jo vuosia harrastusrintamalla mentaalipuolen (motivaatio) ongelmien kanssa, koska vaadin itseltäni liikaa: analysoin ja näpertelen, en pääse eteenpäin. Toisinaan kokonaisuuksien hahmottaminen on ollut haastavaa, mutta lopulta se suurin yksittäinen tekijä on keskeneräisyys . Kun koira ei osaa eli sille ei opeta esimerkiksi kontaktiesteitä, ei tarvitse kilpailla - kun ei kilpaile, ei voi epäonnistua . Tämän ketjun kiinni saaminen oli työn ja tuskan takana. Tätäkin tekstiä kirjoitan sydänverellä, tiedostaen sen olevan askel oikeaan suuntaan.  Itsensä kritiikille altistaminen, kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu, erittäin hankalia aiheita tällä

Kevät siivous! Tervetuloa uusi vuosikymmen 2020

Hiljaiseloa taidettiin viettää nelisen vuotta. Maailmalla vallitsevan koronan vuoksi koin oivalliseksi hetkeksi kaivaa Bloggerin naftaliinista ja päivittää sivujen ulkoasua sekä muuttaa mm. koiratilanteen nykyistä vastaavaksi. Blogin kirjoittaminen vie myös mukavasti ajatuksia pois kehittämistehtävän kirjoittamisesta, jonka luomisentuska on viimekuukaudet ollut käsin koskettavissa. Julkaisen paremmalla ajalla väliinjääneistä vuosista muutaman koonnin, mikäli ei maailmantilanne ei akutisoidu uudelleen. Toteutusta pohdin joko aiheittain tai vuosittain esitettäväksi puuttuneille vuosille ja tapahtumille, aika ja energia näyttänevät suunnan kun sen aika on. Onpa kerrassaan mahtavaa antaa ajatuksen taas juosta vapaana ja luistaa vähän kirjoittamisen perussäännöistä, ainakin siitä tällä hetkellä ahdistavasta tieteellisestä kirjoitustyylistä. Yök! Lisäksi tunnustan hieman kaipaavani töihin, sillä olen saanut olla kevään opintovapaalla ja näin ollen koen itseni melkoiseksi luopioksi va

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

SÄLLIN TURKKI Nyt lähes kaksi viikkoa koirien pesuoperaation jälkeen Sällin turkki on alkanut viimein laskeutua. Se ei siis näytä enää valtavalta karvapallolta vaan alkaa hiljalleen saada arvokkaan vanhan muotonsa esiin uudella tavalla. Turkki on pysynyt miellyttävänä käsitellä ja siihen ei ole päässyt viikottaisen harjauksen ohella muodostumaan merkittäviä takkuja. Kaikkein pahimmat paikat kuten vatsanalunen ja ne kuuluisat perskarvat aiheuttavat yhä päänvaivaa minulle, mutta onneksi sakset on keksitty ;) Viikkopuunaus Tänään vuorossa oli ennen kaikkea Sälli -papan puunaus. Muut selvisivät peruskäsittelyllä, koska Ruusa ei näytä haluavan luopua turkistaan ja Nero haluaa karvata tasaisesti eli kokoajan. Sällin takaosasta lähti pahimmat takut saksien saattelemana ja oloa kevennettiin muutoin perusteellisella harjauksella, apuvälineenä vanha ystävämme karsta. Käsittely on pesun jälkeen ollut kaikille osapuolille miellyttävää, sillä takut tuntuvat aukeavan helpommin, eikä niitä

MH-luonnekuvaus

MATKA MH-LUONNEKUVAUKSEEN Torstai 21.4. Viimehetken valmistumisena Ruusa pääsi käymään fysioterapeutin käsittelyssä. Teemana takapään lihaksiston rentouttaminen juoksujen jälkeen. Tämä toteutui loistavassa aikataulussa MH-luonnekuvausta ajatellen. Oikeastaan koko keväänvyyhti toteutui paremmin kun MH-luonnekuvaus siirtyi toukokuulta ja järjestyi näinkin pian.  Perjantai 22.4. Team Pussipirujen matka kohti Joensuun MH-luonnekuvausta alkoi täpötäydessä bussissa, jossa pisin odotus keskustassa liikennevaloissa oli jopa seitsemän (7) minuuttia! Ihmisjoukon kärsivällisyys oli kortilla ja saimme seurata monia argumentteja liikenteen sujuvuudesta, joita kanssa matkustajat vaihtoivat kuskin kanssa. Syytönhän toki hän tilanteeseen oli. Bussista hyppäsimme rautatieasemalle odottamaan junaa täydessä varustuksessa. Mukana siis rutkasti lämmintä vaatetta ja kevythäkki. Junaan noustessa jouduimme jäämään ihmispaljouteen jonottamaan, sillä junassa meille valkeni, että juna on ollut loppuu

PESUPÄIVÄ

KOLMIKON PESUPÄIVÄ Karvaiset toverit pääsivät jokavuotiselle kevätpesulle, tämä traditio käydään perinteisesti kerran vuodessa läpi koko lauman voimin. Muutoin pesukerrat ovat harvassa vatsanalusta ja tassuja lukuunottamatta eli tarpeen mukaan. Laumamme karvaisin koira eli Sälli oli selvästi eniten pesun tarpeessa, sillä sen turkki on iän ja kastraation summana melko massiivinen ja vaati eniten "pientä pintaremonttia". Turkinhoitotuotteet valikoituvat siis sen karvanlaatua mukaillen. Pesutoimenpiteen alkoivat pienen valkoisen karvaamisella, sillä tikkuturkin pohjavilla (kyllä vain) alkaa varista kuin kuusenneulaset joulun jälkeen. Käteväksi karvaajaksi valikoitui hollantilaisia ystäviämme silmällä pitäen hankittu Furminaattori pitkäkarvaisille koirille. Neron turkista tuli jälleen miellyttävän tuntuinen, eikä jokaisen silittelykerran jälkeen tarvinnut lähteä kopistelemaan omia vaatteita ulos pienten valkoisten piikkien vuoksi. Holskut pääsivät myös harjattaviksi, mutta Fur