Siirry pääsisältöön

VUOSI 2020

Nähtävästi tänne blogiin tulee kirjoitettua harvakseltaan, mikä osittain selittää miksi puhelimeni on aina tukossa purkamattomista videoista ja kuvista. Tänävuonna lienee aiheellista ottaa tavaksi tyhjentää puhelimen sisältö edes kuukausittain. Näin tammikuun lopulla on hyvä aika istua kauniina tammikuisena päivänä tietokoneen ääreen ja koota yhteen viime vuosi. Etenkin jos on sattunut ärsyttämään jalan niin kipeäksi, että käveleminen saati juokseminen ei tule kysymykseenkään.

TAMMIKUU

Ruusa oli ehtinyt mammaloman jälkeen treenata aktiivisemmin reilun kuukauden verran. Lisäksi hurahdettiin Rally-tokoon. Kuukauden paras päivä oli kuitenkin 25.1. kun osallistuttiin Mia Laamasen luennolle ja ratatreeniin.

Rufus oli vielä tokoryhmässä, jossa tehtiin perusteita. 
- 19.1. Rufuksen viimeiset pentunäyttelyt.

11.1. talkoilin Rally-toko kisoissa.
12.1. Senni Huotari tuli pitämään juoksarikoulutusta, jossa olin kuuntelemassa. Aika mahtava päivä täyttää pyöreitä! Ikäkriisi katosi onneksi samantien.

Tammikuun lopussa vietin talvilomaa ja jäin opintovapaalle 


HELMIKUU

Ruusalle kuukauden ensimmäinen treeni oli 1.2. koko kentän treeni, jossa kontaktit jälleen rakoilivat ja sille oli paljon haastavia juttuja. 4.2. saatiin Virpi Kosken ratatreeniin tuurauspaikka ja siellä saatiin paljon hyviä asioita aikaan sekä treenilistalle. Rally-toko treenejä tehtiin ratatreeninä harvakseltaan ja ne olivat kovin ailahtelevia. Tekniikkaa hiottiin päivittäin kotona, erityisesti eteentulo tuotti ongelmia. Ensimmäisten Rally-toko kisojen piti olla kotikisat 15.2., mutta osallistuminen jäi kolmesta päivästä kiinni. Ruusa aloitti juoksut. 16.2. Senni Huotari piti jälleen juoksari klinikkaa ja tällä kertaa Ruusan kanssa pääsimme osallistumaan koirakkona. Jännitti ihan hirveästi esitellä puomia ja A:ta, koska onnistumisprosentti viime viikkojen osalta oli aika kehnoa seurattavaa. Saatiin kuitenkin ihan nappisuorituksia puomille, mutta se A... Sen kanssa taisteltiin koko helmikuu. 21.2. koettiin elämämme ekat puomilta putoaminen ja lento A - kyllä A-este harjan yli lentäen. Selvittiin onneksi isolla säikähdyksellä ja otettiin työn alle 22.2. puuttuva kontaktieste eli keinu.

Rufus pääsi osallistumaan heti 1.2. Haamuja tuulessa -leikityspäivään. Sen kanssa panostettiin lelun tuomiseen ohjaajalle, joten näyttelijäntaidot pistettiin kovaan testiin. Rufuksella oli taipumusta omia leluja, rallatella pitkin kenttää lelusuussa voittajan elkein. Lisäksi sen kanssa piti harrastaa luovuutta leikkiin lähdön kanssa. Sekin oli lopulta ikäkausi juttu. Rufus pääsi tutustumaan agilityesteisiin aitojen kierron ohella esiteltiin pussi ja putket. 17.2. Rufuksen karva oli jo niin kypsää, että täti pääsi ensikertaa nyppimispuuhiin. 3-4 tunnin urakan jälkeen ihmisellä oli sormessa rakkula ja pentu nypittynä ensimmäisen kerran! 28.2. ystävä viimeisteli Rufuksen nyppimisen ja aika paljon siitä vielä irtosi karvaa..

29.2. osallistuin Rally-tokon teema tunneille. Olin hirvittävässä taudissa, enkä päässyt hyödyntämään koulutusta aivan 100%. Samalla hypin tauolla naapurihallissa agilityepiksiä katsomassa.


MAALISKUU

Ruusan synkkä kuukausi. 9.3. pelkäsin pilanneeni koko puomiprojektin totaalisesti, sillä Ruusa ei lähtenyt enää suorittamaan koko estettä. Samalla istunnolla kuitenkin hyviä keinusuorituksia ja erinomaisia keppivariaatioita, olin silti ihan rikki. Epätoivoisen yhteydenoton jälkeen heti seuraavana päivänä ystävän kanssa hallille ja paineenpoisto puomilta - saatiin raavittua muutama ehjä puomi. Enpä olisi uskonut, miten tärkeät nuo treenit ja korjaus olikaan. Koko Suomi meni kiinni tämän jälkeen. Panostettiin täten kunnon kohotukseen.

Rufus opetteli yhä koiran elämään ja sen historian surkein tapahtumasarja alkoi 16.3. kun sille tuli mystinen tassuvamma, varpaaseen (VTJ3) tuli vekki. 31.3. päädyttiin sitten Evidensiaan, ei haavan takia vaan ontumisen ja tassujen pureskelemisen takia (=kipukäyttäytyminen). Reissu oli monintavoin poikkeuksellinen, pieni 11kk ikäinen pentuni haettiin ulkoa klinikalle, jonne se meni yksin ilman minua. Eläinlääkäri soitti minulle kliinisen tutkimuksen jälkeen: liikkeet puhtaat, taivutukset etutassuihin ok, haavan alueella varpaan nivelet turpeat, polvissa väljyyttä ja selvä aristus molempien lonkkien koukistamisessa sekä ojentamisessa. Päädyttiin rauhoittamaan Rufus taivutuksia ja kuvantamista (lonkat, polvet, kintereet ja varpaat) varten. Elämäni tähänasti järkyttävimmät tunnit miettiä miten Rufus pärjää ja miten rikki se voi olla. Ahdistavinta oli nimenomaan odottaa kotona eläinlääkärin soittoa. Lopulta paaaaljon luvattua myöhemmin klinikalta soitettiin, kuvissa kaikki näyttää siistiltä! Ei merkkejä OC:sta, nivelrikosta tmv. Vasemmassa polvessa nivelneste hieman lisääntynyt, polvien osalta samat löydökset tehtiin rauhoituksessa kuin hereillä, eikä Rufuksen nuoren iän vuoksi voitu tehdä virallisia lausuntoja polvien osalta. Lonkkien ortolanitesti jäi negatiiviseksi. Lääketiede ei tunne sanaa "kasvukipuja", mutta luuston, nivelten ja jänteiden ym. ollessa normaalit tätä termiä voidaan käyttää. Rufus sai tulehduskipulääkekuurin ja asteittaisen kuormituksen lisäämisen lepojakson jälkeen. 

Rufus tuli Hollanninpaimenkoirien Vuoden pentuholsku kisassa kahdella näyttelykäynnillä viidennelle (5) sijalle.

Opintojen osalta ehdin onneksi päivää ennen sulkutoimia pitää opintoihin liittyen viimeisen sarjan koulutuksestani.


HUHTIKUU

Ruusa rupesi mystisesti keräämään massaa kaikesta jumpasta ja juoksutreenistä huolimatta. Lihaskunto oli aika kivalla mallilla, mutta tukevoituva vyötärö huolestutti. 23.4. osallistuttiin tokobingo haasteeseen, mikä oli yllättävän kivaa! 27.4. olisi ollut Neron päivä (19v), joten se käytettiin täysin uudenlaisen asian harjoitteluun - verijälkeen. Ruusa oli aivan liekeissä! 28.4. testattiin huviksemme yli 24h vanha verijälki ja kyllähän senkin ajoi. Huippu muori.

Rufus aloitti lepojaksonsa kunniaksi kaikenlaiset hömppäharjoitteet kuten värien ja muotojen erotteluharjoitukset. Rufus otti rauhallisemman ajanjakson lunkisti vastaan ja nautti täysin siemauksin lepokaudestaan. Rasitusta päästiin asteittain lisäämään kuun edetessä, eivätkä oireet onneksemme uusineet!

Treenittömyys ja kaikki rajoitukset alkoivat tuntua todella ahdistavilta. Samalla mielessä kummitteli pian orastava töihin paluu opintovapaan jälkeen. Koko opintovapaan olin odottanut soittoa valmiuslain nojalla töihin käskystä, joka jäi onneksi vain odotteluun. Kevät tuli kohinalla, valoa oli kaivattu extra pimeän talven jälkeen. Huhtikuun lopulla otettiin jo aurinkoa ja laitettiin pihaa kesäkuntoon.


TOUKOKUU

Ruusa jatkoi canicross treenejä. Panostettiin palautumiseen. Pihatöitä jatkettiin ahkerasti yhdessä. 11.5. Ruusan tuoli räjähti pitkästäaikaa. Mieleltään virkeän oloinen muija, leikkisä. 25.5. fysiokerta jäi viimeiseksi (oltiin koko kevät käyty kuukauden välein tunnin aika pentujen jälkeen). Tällä reissulla fysioterapeutin käteen tuntui selässä patti, jota päätettiin jäädä seuraamaan.

Rufus osallistui Kamu -tuotteiden pitohaasteeseen. Ulkoilutettiin mummia. Pyrittiin käymään vieraissa paikoissa rajoitteiden mukaan. Edelleen asteittain lenkkien pidentämistä.

Toukokuussa puutarhan kasvimaa sai kaverikseen kasvihuoneen! 11.5. Porvoon reissun aikana saatiin valkea lumipeite vielä vuorokaudeksi. Kuun puolessavälissä palasin takaisin töihin. 


KESÄKUU

Ruusa pääsi hallille sulun jälkeen 2.6. - oltiin molemmat yhtä hymyä! Saatiin varsin hyviä treenisessioita väliin. Kunnes kuun lopussa Ruusan vyötärön leviäminen alkoi todella rassata. Treeneissä oli yhtäkkiä aivan mummoutunut, väsynyt koira. Varasin ajan klinikalle.

Rufus oli jo kovasti miehistymässä ja täytti 2.6. kokonaisen vuoden! Katseessa yhtä velmu ilme kuin jo pentuna, selvästi nuori koira. Kesäkuussa uskaltauduttiin järveenkin. Levätilanne hieman häiritsi, mutta Rufus on luontainen uimari. Mielellään se ei veteen mene, mutta ui hyvällä tekniikalla.

Viherpeukalointi jatkui, kasvihuone sai pysyvät kesäasukit 2.6. Kesäkuussa meille muutti uusi musta hurmuri, Kalle-Sakari. 


HEINÄKUU

Ruusan verikokeet otettiin ison ketjun klikalla 2.7., käteen käynnistä ei jäänyt kuin lasku. Kilpirauhaskokeet olivat normaalit, eikä muissakaan verikokeissa ollut sanomista. Ruusan voinnin heikkeneminen ja lihominen (normaalipaino 21,9kg, olikin nyt 25,6kg) jäi mysteeriksi. Jätin Ruusan leirin ajaksi kotiin lepäämään. 15.7. Ruusan kyynärpäähän ilmestyi ryppyinen, karvaton ihorikko ja oikeaan lavan etuosaan patti. Varasin luottoklinikalta ajan, jossa Ruusasta otettiin ohutneulanäytteet 20.7. Näytteiden vastaukset saatiin ilmiömäisen nopeasti 23.7. puhelimitse.

Valmis pvm: 22.7.2020 Tulopvm: 21.7.2020 Lausuja: Saari Seppo 

Lausunto 

1) Tuumorimainen muutos lavan edessä, irtosolunäytteitä: Niukkasoluiset näytteet, joissa verta makrofageja ja yksittäisiä plasmasoluja. 

Levitteet ovat niukkasoluiset ja niissä todetaan pieni määrä aktiivisesti fagosytoivia makrofageja sekä yksittäisiä plasmasoluja. Neoplastista solukkoa ei todeta.  

Kommentti: Levitteiden niukkasoluisuus tuo diagnostiikkaan epävarmuutta. Makrofagireaktio liittyy tavallisimmin kystisiin uudismuodostumiin tai kudoksen nestekertymiin.  

2) Tuumorimainen muutos kyynäralueella, irtosolunäytteitä: Keratiinia tuottava uudismuodostuma Levitteissä todetaan päälöydöksenä kypsän morfologian omaavia keratinosyyttejä sekä keratiinilastuja.  Kommentti: Tällainen sytologia on tyypillistä keratiinia tuottaville kystisille prosesseille. Todennäköisimmät diagnoosit: Follikulaarinen hyperkeratoosi, hyvänlaatuinen keratiinia tuottava karvatuppialkuperää oleva kasvainmuutos tai karvatuppi- eli follikulaarikysta. 

3) Tuumorimainen muutos ihonalaiskudoksessa , irtosolunäytteitä: Lipoomaan viittaavat löydökset Näytelaseilla todettiin solusaaliina pieni määrä kypsän morfologian adiposyyteistä koostuvia solurykelmiä. Solut ovat kuitenkin jonkin verran normaaleja adiposyyttejä suurikokoisempia ja niissä esiintyy pientä koon vaihtelua. Soluilla on pieni, solukalvoa vasten painautunut tuma. Sytoplasma koostuu rasvasta. 

Kommentti: Löydös on tyypillinen hyvänlaatuiselle rasvakudoskasvaimelle eli lipoomalle. On kuitenkin pidettävä mielessä, ettei lipoomaa ole mahdollista täysin luotettavasti erottaa normaalista rasvakudoksesta irtosolunäytteen perusteella. Siksi on mahdollista, että näytteen solut ovat peräisin normaalista rasvakudoksesta ja varsinaisesta uudismuodostumasta ei ole eksfolioitunut soluja näytteeseen. Erityisesti sidekudoksisista uudismuodostumista ja monista mesenkymaalisista kasvaimista eksfolioituu usein heikosti soluja irtosolunäytteisiin. 

Seppo Saari 

ELL, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri 


Ruusa sai kuun lopussa muutamat lyhyet, hyvät treenit alle.

Rufus pääsi siis ilman siskoa leireilemään Jaalaan heinäkuun alussa, tehtiin tokorästejä, jäljestettiin ja aloitettiin Nosework alkeisiin tutustumisella. Samalla kolmen naisen ja viiden koiran leiritys oli Rufuksen ensimmäinen, mainio matkaseuralainen. 8.7. koitti toisen nyppimisen aika, on se vaan monen tunnin urakka! Onneksi kasvattajaan saa kiitettävästi yhteyden kun joku alkaa askarruttaa ❤


ELOKUU

Ruusa juoksi toiset juoksunsa pentujen jälkeen. Olin jo keväälle suunnitellut sille sterilisaatiota, mutta ajatus toisesta pentueesta houkutteli yhä. Treeniä ja toosakuvia. Laihdutuskuuri veti sen energiat aika vähiin, eikä se tahtonut oikein jaksaa treeneissä. 

Rufuksen treenikuviot olivat olleet melko löysillä kantimilla. Videoita raavittiin kasaan, eteentuloihin tehtiin häiriötä. Vireenhallinta työstettiin. 

Kasvihuoneen sato alkoi tuottaa tomaattia ja basilikaa yli omien tarpeiden. Metsässä ravattiin sienessä milloin milläkin kokoonpanolla. Elokuussa kävin ensimmäisessä koronatestissä, joka oli kaikilta osin farssi, jääden onneksi negatiiviseksi. 18.8. pääsin palluuttelemaan Sällin kasvattajan ihania aussiepentuja ystäväpariskunnan kanssa. Myrna syntyi 26.8.2020. Eräs virstanpylväs saavutettiin 27.8., kun sain erikoistumiskoulutuksesta paperit pihalle. 29.8. kaivettiin puolestaan kasvimaasta perunat ylös.


SYYSKUU

Ruusa treenasi 5.9. kokokentän treenit, jossa oli aivan liian haastavia juttuja meille. 8.9. tuurattiin Melissan kivalla radalla ja voi pojat mitä onnistumisia! 10.9. Ruusa tutustui Noseworkiin, maltti olisi tässä lajissa varsin hyödyllinen taito. Nenä on sinänsä hyvä, mutta purkit päätyy suuhun hirvittävän herkästi. 15.9. pidettiin pienimuotoiset paikallisten holskujen treenit hallilla, kaikki muunnokset edustettuina - koiria kolme. 16.9. Ruusan treenit olivat ehkä katsotuimmat treenit ikinä, koska yritin etsiä kohtaa missä se loukkaantui. 16. - 17.9. välisenä yönä Ruusa tuli huonosti alas patjalta ja heräsin siihen. Koko huone oli täynnä verta. Oikeasta etutassusta oli 3.kynsi irti, kokonaan. Nopeasta ja asiantuntevasta palvelusta kiitos LemmikkiHelpille. Näin ollen Ruusan viimeiset treenit Lotalla olivat nuo 16.päivän treenit.

Rufus sai taas tassuvamman, kun 12.9. orapihlajanpiikki lävisti sen anturan ja verta saatiin aikaan melkoisesti. Neuvokkaana lenkillä tehtiin pikasidos kakkapussista ja siirryttiin kotiin puhdistamaan haava. Kolmenkymmenen kilon painoista pitkärunkoista vastentahtoista koiraa kun ei kanneta, tämä treenilistalle. Pelkona oli, että kesän (ja lopulta koko vuoden viimeisiksi) näytteilyiksi kaavaillut kisat jäisivät 19. - 20.9. väliin. No, näyttelyt eivät lopulta jääneet väliin ja tulokset olivat jopa paremmat kuin uskallettiin olettaa, sillä molempina päivinä ryhmäkehässä päästiin jatkoon - ensimmäisenä päivänä sijoituttiin hybridiryhmien neljänneksi (RYP-4). Mulla ei ole ikinä ollut koiraa, joka olisi sijoittunut koiranäyttelyissä ryhmäkehissä. (toim. huom. Nero on valittu Mikkelin KV näyttelyssä vuonna 2003 8 parhaan joukkoon, mutta ei sijoittunut.) Jotta Rufuksen elämä ei olisi helppoa niin rokotukset laitettiin kuntoon 21.9. ja voi pojat oli väsynyttä koiraa! Muutaman päivän levon jälkeen Rufus tuurasi kynsivammaista siskoaan ja aloitti hyppytekniikkatreenit valvonnassa.

Syksy teki kovasti tuloaan. 29.9. alkoi uusi treeniryhmä ja stressi treenikaverista, koska Ruusa oli kynnen takia edelleen telakalla. Sain treenikaveriksi valmentajan bordercollien ja sitä riemua! Koko tyttö yhtä hymyä.


LOKAKUU

Ruusa aloitti Lindan projektikoirana 4.10. hieronnat. 8.10. tassuvammainen treenasi rally-tokoryhmässä. 13.10. Ruusa oli laihtunut 23,7 kiloon ja muisti tauon jälkeen puominkin täydellisesti. Puomiprojektia jatkettiin 20.10. ryhmätreeneissä porukalla. Yllättäen sitten kepit rakoilevat. 29.10. Ruusa kuokki toisen kerran Rally-ryhmässä, teemana takapäänkäyttö. Yllättäen perusasento alkoi rakoilla, noin ensimmäisten virallisten kisojen aattona. Ei liene yllätys, että ensimmäiset RT kisat eivät tuottaneet tulosta, pisteitä jäi kasaan 61, mikä ei tulokseen yltänyt (vaaditaan 70 pistettä). Kaikki vasemmalle suuntautuvat käännökset olivat onnettomia, Ruusa vähän paineistui ja lopulta se, miksi tulosta ei tullut oli mun tuplapyyntö perusasentoon. Mikä moka! Kisafiilis oli silti super ja vaikka Ruusa tuntui ajoittain laamalta, se tsemppasi hienosti. Hyvä mieli jäi, mitä ensisijaisesti oltiin hakemassa. Ruusan palkinnoksi käytiin tuloksia odotellessa tekmässä hyvänmielen keinutreeniä, mikä sujui kuormituksesta huolimatta hyvin.

Rufus pieni ponteva poikani juoksutti tätejä Messilän rinteissä 4.10., hauska tyyppi. 8.10. kuokittiin Rallytoko treeneissä, luoksetuloon saatiin tehoja houkutuksien keskellä. Hyppytekniikkaa työstettiin 13.10. molempien koirien kohdalla.

5.10. tapasin Myrnan ensimmäisen kerran. 16.10. talkoilin meidän seuran agilitykisojen kuntoon laittamisessa. Seuraavana päivänä pennut vierailivat kisoissa - sisko ja sen veli. 19.10. satoi ensilumi.


MARRASKUU

Alkoi pentuvalmisteluilla.

Ruusa lähti tuiki tietämättömänä tulevasta, treenaamaan 5.11. Timo Liuhdon silmien alle. Kiukuttelevan ohjaajan päästyä kiukustaan yli saatiin pitkästä (tarkoitan, PITKÄSTÄ) aikaa flow -tunne radalla, kohdassa jonka jo etukäteen arvasin ongelmaksi. Keppien ja puomin esittely oli tuskaista, olisin toivonut vieraalla hallilla ja esteillä vakaampia suorituksia - ohjaajan mielentilan piikkiin. Kontakteja työstettiin loppukuukausi intensiivisesti. Keinuun liikehäiriön aikaansaaminen oli haastavaa. 9.11. Ruusa meni Rufuksen siivellä silmätarkastukseen, eikä kaihi tulos ollut mieluinen. Lisäksi saatiin pitkäkarvaisellekin muunnokselle ICAA tuloksia, harmillisesti Ruusalla todettiin lieviä muutoksia tälläkin saralla. Tämä sinetöi omalta osaltaan Ruusan sterkkapäätöksen, toista pentuetta ei siis Ruusasta saada. 18.11. kuokittiin agilitytreeneissä ja saatiin ihan hurjan hienot erottelut ja hyvä mieli. Rally-tokon osalta oli synkkää, ei meinattu päästä mihinkään kisoihin valtavan kilpailijoiden tulvan vuoksi. 21.11. päästiin varakoirakon paikalta toisiin Rally-toko kisoihin, joihin valmistautuminen lähti hyvin. Vire oli aivan mahtava ja juuri ennen rataa Ruusa kehitti ongelman odottelutilaan tulleesta kiihkeästä nuoresta berninpaimenkoirauroksesta. Kokemattomuus tälläisissä tilanteissa näkyi. Ruusa kyttäsi aina radalla odotustilaanpäin kääntyessä mistä näkisi sen koiran ja mun kiukkukäyrä oli tapissaan. Uusittiin liikkeitä, enkä saanut millään sitä luopumaan koirakosta. Rämmittiin rata jotenkuten läpi ja maailman kymmenes ihme - saatiin tulos kasaan! Tästä voisi tehdä oman päivityksensä, mutta olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Toki, tulos on aina tulos - ärsyttävä totuus.

Rufus poloisesta tuli vähän varkain isoveli. 9.11. kiusattiin eläinlääkärissä silmätutkimusten merkeissä. Korrektisti käyttäytyvä nuori uros, tyytyväisempi ei voisi olla. Silmät ei olleet aivan priimaa, ICAA kohtalainen. Rufuksen kanssa keskityttiin leikkimiseen ja aktiivisuuteen ohjaaja kohtaan. Lenkit ovat merkittävästi pidentyneet ja Rufus on nauttinut omasta ajasta ihmisensä kanssa. Sen vaivatonta liikkumista on ollut ilo seurata metsälenkeillä. Siinä kohtaa missä oma kunto mäessä loppuu, Rufuksella vasta lähtee seuraava vaihde silmään. Kuvissa Rufus ei ole lainkaan itselleen edukseen. 

Myrna muutti meille 5.11. treenireissun päätteeksi! Note to self, älä ota pentua laumaan yötä kohden. Etenkin jos olet itse väsynyt, pennuilla on olemassa varageneraattori tälläisiä tilanteita varten. Heti seuraavana päivänä aloitettiin väsyneistä silmistä huolimatta sosialistaminen eläinlääkärivierailulla ja visiitillä kauppakeskukseen. 9.11. Myrna vieraili eri klinikala holskujen peesissä ja sai 12-viikkoisrokotuksensa hieman etukäteen. 12.11. kierreltiin keskustassa, koska mulla oli käynti fysioterapeutille. 20.11. Myrna vieraili hallilla ja pääsi tekemään keinua. Taitava lapsikoira! 24.11. Myrna kävi Mustin ja Mirrin pentutreffeillä ikänsä puolesta ensimmäistä kertaa ja koronan takia pentutreffit loppuivatkin siihen. Mikä harmitti tietenkin.


JOULUKUU

Ruusa steriloitiin 3.12. syötyään viikon verran Galastopia valeraskausoireiden sammuttamiseen, siitä huolimatta alimmat nisät olivat leikkauspäivän koittaessa vielä kovin turpeat. Ja operaatiostakin tuli luultua suurempi, sillä samalla poistettiin uusintaleikkauksen pelossa kohtu. Lisäksi lähti oikealta toisiksi alimmainen nisä, jossa todettiin nisäkasvain. Jäimme jännittämään jo toista kertaa tälle vuoteen patologin lausuntoa. Ruusan toipuminen lähti hyvin käyntiin. Verenvuodosta johtuva antibioottikuuri ja kipulääkekuuri olivat nappiin ajastettuja. Ainoastaan leikkauspäivänä annetut lääkeet tuntuivat kotona vaatimattomilta, mutta nukutus lienee suurin syy itkeskelyyn ja herkistelyyn. Tikit irtosivat kuudentena päivänä leikkauksesta, ihme kyllä haava pysyi hyvin kiinni. Toipilas aikana vaikeinta oli nimenomaan neidin levossa pito. 15.12. jäljellä olevat tikit poistettiin lopputarkastuksessa ja kuultiin patologin lausunto (9.12.):
"Hyvin rajoittunut, hyvänlaatuinen maitorauhaskasvain. Tämän tyyppiset kasvaimet eivät yleensä uusiudu paikallisesti täydellisen kirurgisen poiston jälkeen."
saman patologin, Seppo Saari toimesta. Jouluun voitiin lähteä valmistautumaan huojentunein mielin.

Rufus pääsi viettämään ystävän syntymäpäiviä 5.12. luontoretkelle. 13.12. reilun kympin lenkillä ehdittiin poiketa kauppakeskuksessakin ihmettelemässä elämää. Isoveljeys lähti hitaasti käyntiin, toki Myrnan reissun pidentyessä kontaktia ei hirveästi pieneen eläimeen ehtinyt saadakaan. 28.12. saatiin Rufukselle täsmätottista ja A-esteen esittely alkoi.

Myrna lähti 4.12. kasvattajalleen hoitoon Ruusan toipumisen edistämiseksi, pelkät leikit ihmisen kanssa eivät neitiä väsyttäneet, virtaa riitti kuin pienessä kylässä. Joulukuussa Myrna sairasti lievän kennelyskän ja 16-viikkoisrokotteet siirtyivät. Jouluaaton Myrna vietti veljeni kanssa Jämsässä ilahduttamassa veljen tyttöystävän perhettä. 29.12. käytiin ystävien kanssa melkein koko nelikolla testaamassa vohvelikahvilaa ja Myrna pääsi matkaan, aika ihana seuralainen. Malttoi rauhoittua syömään luutaan ja lopulta nukkui. Täydellistä!

8. ja 15.12. sain jälleen lainakoiralla tehdä kokokentän treeniä, niin mahtavaa! Opettavaista ja MAHTAVAA ♡ Näistäkin oivalluksista pitäisi kirjoitta oma tekstinsä...

Vuosi vaihtui tavallisen arjen puitteissa. Työpäivän jälkeen koirat saivat normaalit lenkit ja ruuat, iltapissatuksen paukkeessa. Nukuttiin yö radio päällä, eivätkä maailmanlopun äänet häirinneet ketään. Ruusa reagoi hieman ruudin hajuun, mutta muutoin täysin tavanomainen päivä ja 1.1. tuikitavallinen aamuvuoro odotti uljaana.


YHTEENVETO:

Vuosi 2020 oli kaikinpuolin hyvin poikkeuksellinen. Treenikaudet olivat todella pirstaleisia. Omatoimikaudeksi nimetyllä ajanjaksolla saatiin kaikkea turhaa aikaiseksi huolesta ja murheesta huolimatta. Tavoitteelliseen tekemiseen minusta ei ilman treenipaikkaa näemmä ole senkään vertaa kuin tavallisesti. Tämä on hyvä hyväksyä ja tiedostaa tulevaisuudessa.

Ruusan osalta kevään ja kesän treenit olivat floppi. Koko vuoden aikana treenit olivat kovin aaltoilevia. Tavallaan ymmärrän sen, että jos me molemmat olemme kovin hektisiä kentällä niin lopputulos on vähemmän kaunista katseltavaa. Erityisesti rauhan ja flown löytäminen, vireenhallinta sekä kisajännityksen kanssa painiminen, näiden osalta päästiin vasta loppuvuodesta tarttumaan härkää sarvista, koska Ruusan juoksut siirsivät peräti kahdesti kilpailemista. Agilitykilpailuihin oli kova hinku aina 11/2020, mutta sekin lässähti. Kontaktien valmiiksi saaminen kahdessa viikossa ei tällä pohjalla olisi varmasti mahdottomuus, mutta jokin tuossa  k e s k e n e r ä i s y y d e s s ä  nähtävästi viehättää. Ihan kun sitä ei olisi kesken ja voisi opetella uusia taitoja, vaikka kontaktit olisikin "valmiit".

Keväällä Rufuksella piti alkaa paimennuskurssi, mutta tämä ei koskaan ehtinyt alkaakaan kun rajat laitettiin maakuntien välillä kiinni. Kesän ja koko loppuvuoden ilman treeniryhmää (vuorotyö ei mahdollista kahta säännöllistä ryhmää ja paikoille oli tunkua) jäänyt Rufus oli vähäisillä treeneillä. Kaikki mitä tehtiin, pyrittiin tekemään täsmällisesti. Ehkä treenimäärillä ei mässäilty, mutta tekeminen oli laadukasta. Häiriössä treenaaminen jäi koko vallitsevan tilanteen vuoksi todella vähiin ja koirahäiriötä tuleekin jatkossa työstää. 

Case Myrna oli täysin suunnittelematon, mutta vastustamaton tarjous ohittaa. Jokin tuossa kolmivärisessä (nykyisin parrakkaassa) nartussa vetää puoleensa. Ja onhan se ollut aivan mahtava pentu. Hirvittävän rehellinen, nopea oppimaan ja plussaa, että tunnen Myrnan emän ja emän emän. Vilahtelee isälinjassakin tuttuja koiria. Lähisukulaisten lisäksi edesmenneen Neron isää löytyy Myrnan takaa (6.sukupolvessa).

Ei siis voi sanoa, että vuosi oli täysin umpisurkea. Tekemistä kuitenkin jäi alkaneelle vuodelle. Joten eiköhän kääritä hanskat ja lähdetä omien voimavarojen puitteissa hommiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MH-luonnekuvaus

MATKA MH-LUONNEKUVAUKSEEN Torstai 21.4. Viimehetken valmistumisena Ruusa pääsi käymään fysioterapeutin käsittelyssä. Teemana takapään lihaksiston rentouttaminen juoksujen jälkeen. Tämä toteutui loistavassa aikataulussa MH-luonnekuvausta ajatellen. Oikeastaan koko keväänvyyhti toteutui paremmin kun MH-luonnekuvaus siirtyi toukokuulta ja järjestyi näinkin pian.  Perjantai 22.4. Team Pussipirujen matka kohti Joensuun MH-luonnekuvausta alkoi täpötäydessä bussissa, jossa pisin odotus keskustassa liikennevaloissa oli jopa seitsemän (7) minuuttia! Ihmisjoukon kärsivällisyys oli kortilla ja saimme seurata monia argumentteja liikenteen sujuvuudesta, joita kanssa matkustajat vaihtoivat kuskin kanssa. Syytönhän toki hän tilanteeseen oli. Bussista hyppäsimme rautatieasemalle odottamaan junaa täydessä varustuksessa. Mukana siis rutkasti lämmintä vaatetta ja kevythäkki. Junaan noustessa jouduimme jäämään ihmispaljouteen jonottamaan, sillä junassa meille valkeni, että juna on ollut loppuu

AJATTELU

Olin tuikitavallisella koiralenkillä lähimetsässä ja törmäsin tähän näkymään. Aurinko valaisi polkua, joka kaartuu petäjän jälkeen vasemmalle, ympäröivä ryteikkö naamioituu taustalle. Tästä näkymästä tuli mieleeni 10.2.2019 valmennusryhmän (VAU 2018-2019) psyykkarin Mari Mäkelän luento "Oppiminen, muisti - AJATTELU". Olen paininut jo vuosia harrastusrintamalla mentaalipuolen (motivaatio) ongelmien kanssa, koska vaadin itseltäni liikaa: analysoin ja näpertelen, en pääse eteenpäin. Toisinaan kokonaisuuksien hahmottaminen on ollut haastavaa, mutta lopulta se suurin yksittäinen tekijä on keskeneräisyys . Kun koira ei osaa eli sille ei opeta esimerkiksi kontaktiesteitä, ei tarvitse kilpailla - kun ei kilpaile, ei voi epäonnistua . Tämän ketjun kiinni saaminen oli työn ja tuskan takana. Tätäkin tekstiä kirjoitan sydänverellä, tiedostaen sen olevan askel oikeaan suuntaan.  Itsensä kritiikille altistaminen, kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu, erittäin hankalia aiheita tällä