Köyhän miehen ruusu

SÄLLIN TURKKI Nyt lähes kaksi viikkoa koirien pesuoperaation jälkeen Sällin turkki on alkanut viimein laskeutua. Se ei siis näytä enää valtavalta karvapallolta vaan alkaa hiljalleen saada arvokkaan vanhan muotonsa esiin uudella tavalla. Turkki on pysynyt miellyttävänä käsitellä ja siihen ei ole päässyt viikottaisen harjauksen ohella muodostumaan merkittäviä takkuja. Kaikkein pahimmat paikat kuten vatsanalunen ja ne kuuluisat perskarvat aiheuttavat yhä päänvaivaa minulle, mutta onneksi sakset on keksitty ;) Viikkopuunaus Tänään vuorossa oli ennen kaikkea Sälli -papan puunaus. Muut selvisivät peruskäsittelyllä, koska Ruusa ei näytä haluavan luopua turkistaan ja Nero haluaa karvata tasaisesti eli kokoajan. Sällin takaosasta lähti pahimmat takut saksien saattelemana ja oloa kevennettiin muutoin perusteellisella harjauksella, apuvälineenä vanha ystävämme karsta. Käsittely on pesun jälkeen ollut kaikille osapuolille miellyttävää, sillä takut tuntuvat aukeavan helpommin, eikä niitä

MATKA MH-LUONNEKUVAUKSEEN Torstai 21.4. Viimehetken valmistumisena Ruusa pääsi käymään fysioterapeutin käsittelyssä. Teemana takapään lihaksiston rentouttaminen juoksujen jälkeen. Tämä toteutui loistavassa aikataulussa MH-luonnekuvausta ajatellen. Oikeastaan koko keväänvyyhti toteutui paremmin kun MH-luonnekuvaus siirtyi toukokuulta ja järjestyi näinkin pian.  Perjantai 22.4. Team Pussipirujen matka kohti Joensuun MH-luonnekuvausta alkoi täpötäydessä bussissa, jossa pisin odotus keskustassa liikennevaloissa oli jopa seitsemän (7) minuuttia! Ihmisjoukon kärsivällisyys oli kortilla ja saimme seurata monia argumentteja liikenteen sujuvuudesta, joita kanssa matkustajat vaihtoivat kuskin kanssa. Syytönhän toki hän tilanteeseen oli. Bussista hyppäsimme rautatieasemalle odottamaan junaa täydessä varustuksessa. Mukana siis rutkasti lämmintä vaatetta ja kevythäkki. Junaan noustessa jouduimme jäämään ihmispaljouteen jonottamaan, sillä junassa meille valkeni, että juna on ollut loppuu

KOLMIKON PESUPÄIVÄ Karvaiset toverit pääsivät jokavuotiselle kevätpesulle, tämä traditio käydään perinteisesti kerran vuodessa läpi koko lauman voimin. Muutoin pesukerrat ovat harvassa vatsanalusta ja tassuja lukuunottamatta eli tarpeen mukaan. Laumamme karvaisin koira eli Sälli oli selvästi eniten pesun tarpeessa, sillä sen turkki on iän ja kastraation summana melko massiivinen ja vaati eniten "pientä pintaremonttia". Turkinhoitotuotteet valikoituvat siis sen karvanlaatua mukaillen. Pesutoimenpiteen alkoivat pienen valkoisen karvaamisella, sillä tikkuturkin pohjavilla (kyllä vain) alkaa varista kuin kuusenneulaset joulun jälkeen. Käteväksi karvaajaksi valikoitui hollantilaisia ystäviämme silmällä pitäen hankittu Furminaattori pitkäkarvaisille koirille. Neron turkista tuli jälleen miellyttävän tuntuinen, eikä jokaisen silittelykerran jälkeen tarvinnut lähteä kopistelemaan omia vaatteita ulos pienten valkoisten piikkien vuoksi. Holskut pääsivät myös harjattaviksi, mutta Fur

Lahden kansainvälinen koiranäyttely 2.4.2016 Hovikuvaajamme viiletettyä Lappiin lomailemaan ja ystävien peruttua puheensa osallistumisesta näyttelyyn lähdimme tämän vuoden toisiin kotikisoihin vahvistuksenamme Äiti. Luvassa oli siis laatuaikaa äititytär -kokoonpanolla. Eväät olivat ainakin viimeisen päälle! Itse näyttelyyn saapumista olin veivannut edestakaisin aivan näyttelypäivän aamuun saakka, sillä minua epäilytti viimeisimmän näyttelyn perusteella viedä Ruusaa näytille suomalaistuomarille. Onhan se aivan keskeneräinen, eikä edusta yhtään perinteistä tyyliä hollanninpaimenkoirasta. Ainakaan pitkäkarvaisesta sellaisesta. Pohdittuani asiaa miten päin tahansa rohkaisin itseni sillä verukkeella, että näen tuttuja (joista sain tietää edellisenä iltana) ja pääsemme harjoittelemaan jälleen häiriössä työskentelyä Ruusan kanssa. Niin, ja olisihan ilmoittautumisrahat menneet hukkaan, joten suunnaksi valikoitui tuttuakin tutumpi Lahden Messuhalli. Ruhkaa ei juurikaan ollut liikenteen sa