Siirry pääsisältöön

KOTIKISAT 2016 PART I

Lahden ryhmänäyttely 17.1.2016


Kaikkien tässä julkaisussa olevien kuvien copyright Maija Soppela aka hovikuvaajamme

Lahden ryhmänäyttelyyn oli ilmoittautunut kolme pitkäkarvaista hollanninpaimenkoiraa, joita arvostelemaan oli asetettu suomalaistuomari Harto Stockmari. Näyttely oli Ruusan osalta viimeinen nuortenluokassa, sillä helmikuussa ikää alkaa neidillä olla avoimeenluokkaan vaadittavat kaksi vuotta.

Lahden ryhmänäyttelyn ohella Lahden Messuhallin Lahti Hallissa kirmasivat pentunäyttelyn päätähdet, joita olivat tähdittämässä myös ystäväni Oonan kasvatit. Heidän näyttelypäivästään voit lukea täältä. Emme aivan ehtineet heidän kehäänsä seuraamaan, mutta vietimme lepposan näyttelypäivän heidän kanssaan tästä huolimatta. Ruusasta pienet toverit olivat aikuisia koiria paljon mukavampia näyttelyseuralaisia.

Alkulämmittelyä käytävällä. Saimme lämmittelyapua shetlanninlammaskoiralta, jonka mielestä olimme varsin epäilyttävän näköinen parivaljakko. Toim. huom. jouduin luopumaan rakkaista Kuoma-kengistäni kehän ajaksi. Onneksi ystävät auttavat hädässä!

Varsinaiseen kehään pääsyyn oli kenkähuolien lisäksi melkoista häiriötä luvassa, sillä rotutoveria leikitettiin kehän sisäänmenon kohdalla melkoisesti. Kehämme sijaitsi (kuten aina) kahden muun kehän välissä. Sinänsä loistavaa harjoitusta, mutta välillä kehän ulkopuolinen avustaminen on erittäin häiritsevää - ainakin handlerista.

Tuomarinamme toiminut suomalaistuomari oli perinteiseen tyyliin hyvin perusteellinen tarkastellessaan koiraa.

Fiilistelyä viimeisestä nuortenluokasta Ruusan kanssa. Nuorella koiralla oli hauskaa ja mikä sen parempi palkinto kuin kauniisti käyttäytyvä ja hyvin liikkuva koira. Tällä kertaa arvosana tippui keskeneräisyyden vuoksi Erittäin hyväksi, mutta Ruusalla on aikaa kasvaa ja kehittyä. Ruusan arvostelun voit lukea Ruusan omalta sivulta.
Ajoitus, ajoitus, ajoitus. Rytmi oli viimeisen päälle synkronoitua. Näihin askeleisiin päätämme nuortenluokan ja suuntaame kohti aikuisiän kehiä!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

VUOSI 2020

Nähtävästi tänne blogiin tulee kirjoitettua harvakseltaan, mikä osittain selittää miksi puhelimeni on aina tukossa purkamattomista videoista ja kuvista. Tänävuonna lienee aiheellista ottaa tavaksi tyhjentää puhelimen sisältö edes kuukausittain. Näin tammikuun lopulla on hyvä aika istua kauniina tammikuisena päivänä tietokoneen ääreen ja koota yhteen viime vuosi. Etenkin jos on sattunut ärsyttämään jalan niin kipeäksi, että käveleminen saati juokseminen ei tule kysymykseenkään. TAMMIKUU Ruusa oli ehtinyt mammaloman jälkeen treenata aktiivisemmin reilun kuukauden verran. Lisäksi hurahdettiin Rally-tokoon. Kuukauden paras päivä oli kuitenkin 25.1. kun osallistuttiin Mia Laamasen luennolle ja ratatreeniin. Rufus oli vielä tokoryhmässä, jossa tehtiin perusteita.  - 19.1. Rufuksen viimeiset pentunäyttelyt. 11.1. talkoilin Rally-toko kisoissa. 12.1. Senni Huotari tuli pitämään juoksarikoulutusta, jossa olin kuuntelemassa. Aika mahtava päivä täyttää pyöreitä! Ikäkriisi katosi onneksi saman...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

SÄLLIN TURKKI Nyt lähes kaksi viikkoa koirien pesuoperaation jälkeen Sällin turkki on alkanut viimein laskeutua. Se ei siis näytä enää valtavalta karvapallolta vaan alkaa hiljalleen saada arvokkaan vanhan muotonsa esiin uudella tavalla. Turkki on pysynyt miellyttävänä käsitellä ja siihen ei ole päässyt viikottaisen harjauksen ohella muodostumaan merkittäviä takkuja. Kaikkein pahimmat paikat kuten vatsanalunen ja ne kuuluisat perskarvat aiheuttavat yhä päänvaivaa minulle, mutta onneksi sakset on keksitty ;) Viikkopuunaus Tänään vuorossa oli ennen kaikkea Sälli -papan puunaus. Muut selvisivät peruskäsittelyllä, koska Ruusa ei näytä haluavan luopua turkistaan ja Nero haluaa karvata tasaisesti eli kokoajan. Sällin takaosasta lähti pahimmat takut saksien saattelemana ja oloa kevennettiin muutoin perusteellisella harjauksella, apuvälineenä vanha ystävämme karsta. Käsittely on pesun jälkeen ollut kaikille osapuolille miellyttävää, sillä takut tuntuvat aukeavan helpommin, eikä niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

PESUPÄIVÄ

KOLMIKON PESUPÄIVÄ Karvaiset toverit pääsivät jokavuotiselle kevätpesulle, tämä traditio käydään perinteisesti kerran vuodessa läpi koko lauman voimin. Muutoin pesukerrat ovat harvassa vatsanalusta ja tassuja lukuunottamatta eli tarpeen mukaan. Laumamme karvaisin koira eli Sälli oli selvästi eniten pesun tarpeessa, sillä sen turkki on iän ja kastraation summana melko massiivinen ja vaati eniten "pientä pintaremonttia". Turkinhoitotuotteet valikoituvat siis sen karvanlaatua mukaillen. Pesutoimenpiteen alkoivat pienen valkoisen karvaamisella, sillä tikkuturkin pohjavilla (kyllä vain) alkaa varista kuin kuusenneulaset joulun jälkeen. Käteväksi karvaajaksi valikoitui hollantilaisia ystäviämme silmällä pitäen hankittu Furminaattori pitkäkarvaisille koirille. Neron turkista tuli jälleen miellyttävän tuntuinen, eikä jokaisen silittelykerran jälkeen tarvinnut lähteä kopistelemaan omia vaatteita ulos pienten valkoisten piikkien vuoksi. Holskut pääsivät myös harjattaviksi, mutta Fur...
Lähetä kommentti
Lue lisää