AJATTELU

Olin tuikitavallisella koiralenkillä lähimetsässä ja törmäsin tähän näkymään. Aurinko valaisi polkua, joka kaartuu petäjän jälkeen vasemmalle, ympäröivä ryteikkö naamioituu taustalle. Tästä näkymästä tuli mieleeni 10.2.2019 valmennusryhmän (VAU 2018-2019) psyykkarin Mari Mäkelän luento "Oppiminen, muisti - AJATTELU".

Olen paininut jo vuosia harrastusrintamalla mentaalipuolen (motivaatio) ongelmien kanssa, koska vaadin itseltäni liikaa: analysoin ja näpertelen, en pääse eteenpäin. Toisinaan kokonaisuuksien hahmottaminen on ollut haastavaa, mutta lopulta se suurin yksittäinen tekijä on keskeneräisyys. Kun koira ei osaa eli sille ei opeta esimerkiksi kontaktiesteitä, ei tarvitse kilpailla - kun ei kilpaile, ei voi epäonnistua. Tämän ketjun kiinni saaminen oli työn ja tuskan takana. Tätäkin tekstiä kirjoitan sydänverellä, tiedostaen sen olevan askel oikeaan suuntaan. Itsensä kritiikille altistaminen, kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu, erittäin hankalia aiheita tällä hetkellä. Virheellistä ajatella, että on hyvä siihen saakka kun ei altista itseään edellä mainituille teemoille. Miksi ei voisi ajatella, että kilpailut ovat mittari osaamiselle ja antavat lisäarvoa ja -tietoa treenaamiselle? Minkä takia kilpailujen pitäisi olla vain maineen ja meriittien tavoittelua? Onko ihan paska kouluttaja ja ohjaaja, jos ei saa tuloksia? Vai onko koiran huonoutta kun ei menesty?

AJATTELU on tärkeää, koska se vaikuttaa harjoittelun laatuun, kehittymiseen ja vireensäätelyyn. Ajattelu on myös resurssikysymys, jota säätelevät aika, energia ja lompakko. Ajattelulla on kaksi reittiä: hidas (tietoinen, järkevä: ärsyke → ajatus → reaktio) ja nopea (automaattinen, virhealtis: ärsyke → REAKTIO). Huomaan vanhenemisen myötä siirtyneeni enemmän tähän nopeaan versioon, joka on viimeaikoina aiheuttanut paljon konflikteja elämässäni. Kaikki juontaa juurensa turhautumisesta ja tyytymättömyydestä, asiat purkaantuvat väärin ja vääriin kohteisiin. Ajattelun vinoumista löytyy Youtubesta (ei sponsoroitu mainos) hyvää materiaalia.

Liian nopea ajattelu voidaan välttää yksinkertaisin konstein. Rauhoittumalla, ottamalla aikalisä, kyseenalaistamalla oma ajattelu ja ajattelemalla objektiivisesti. Treenipäiväkirja on hyvä väline tässä kohtaa. Katsoessani nyt reilun vuoden vanhaa tehtävää ajatusten tarkastelusta, emme ole rehellisesti katsottuna muuttuneet yhtään. Ajatusten tarkastelussa pohdittiin Millaisia ajatuksia liittyy itseen ja koiraan, rajoittavatko ne vai toimivatko ne voimavaroina? Näillä asioilla on yhteyttä itseluottamukseen. Taas tulee huomioida mahdolliset vinoumat. Tärkeää omien ajatusten tarkastelussa on huomioida seuraavia seikkoja. Onko tämä havainto vai arvio? Jos uskon tähän ajatukseen, onko tästä hyötyä? Voiko olla päinvastoin?

Keskittyminen. Ajatuksia tulee ja menee. Mihin ajatuksiin haluat keskittyä? Esimerkiksi ennen suoritusta, suorituksen aikana tai suorituksen jälkeen. Itsepuheen käyttäminen. Keskittyminen. Vireensäätely. Itseluottamus. Itsepuhe & keskittyminen: Rutiinit (pysy niissä), kertaa rata, mielikuvaharjoittelu, ohjaukset (muista kehomuisti), pidä koiran vire, seuraa oman vuoron alkamista, suorita (muista nauttia). Älä unohda fiiliksiä: miltä tuntuu, onnistumiset, koira.

Tapojen muuttaminen ei ole helppoa. Voit hokea itsellesi taukoamatta "Älä jännitä", mutta aivosi eivät lue hokemaasi "Ota rennosti". Polkuteoria jäi jykevästi mieleeni Mäkelän mentaalivalmennuksen luennolta ja puski sen alitajunnasta uudestaan esiin, koska taas painitaan saman teeman parissa. Polku on meille ne totutut asiat, esimerkiksi kisajännitys. Jos halutaan poiketa polulta metsään rämpimään, se vie energiaa, mutta voi muuttaa polkua! Ihminen tarvitsee kriisin muuttuakseen → motivaatio, oppiminen: puu kaatuu polulle. Tärkeintä on pysähtyminen, asioiden tarkkaileminen ja tunnistaminen. Tietoinen ajattelu ja arviointi: "Onko lyhyin reitti?".

YHTEENVETONA:

+ Ajattelun reitit (hidas vs nopea)

+ Millainen ajattelu vie meitä eteenpäin?

(tunnista  vinoumat!)

+ Kysyminen ja haastaminen

+ Kertaus